torstai 13. helmikuuta 2014

Kahden vaiheilla










Nyt voisi sanoa lääkityksen olevan kohdallaan. Kaikki pahimmat masennuskaudet ja ylitsepursuavat superihmis-vaiheet ovat toivottavasti historiaa. Lääkärin mukaan tasaista ihmistä musta ei tulla koskaan saamaan muulla, kuin lobotomialla persoonani vuoksi, mutta itkuja aiheuttavat ääripäät voidaan karsia pois. Kaksisuuntainen mielialahäiriö siis ollaan kukistettu.

Kaiken maailman testejä sitä joutukin ihminen täytteleen ja vastaileen, ennen kuin täysi mielentilatutkimus saatiin valmiiksi ja todettiin ainoa päässä oleva vikani. Noissa testeissä kyseltiin mitä erikoisimpia
kysymyksiä, kuten koenko seksuaalista vetoa abstrakteihin veistoksiin. Tovin mietittyäni sain kaikkiin tämän osa-alueisiin vastattua rehellisen "ei". Sitten tuli osa-alue odotukset, jossa odotti kaikkein vaikein kysymys.
"Unelmoitko löytäväsi unelmien puolison vielä jonain päivänä?" Ja ihan vain muistuttaakseni edelleen ollaksesi 'terve' piti vastata jokaiseen kysymykseen "ei".  Kysymys siis ei ollut odotatko löytäväsi.. vaan unelmoitko. Tästähän voimme tehdä päätelmän, jonka mukaan unelmoiva ihminen ei ole terve.
Vastasin kyselyyn tuhahtaen jo tutuksi tulleen ein silmissä pieni kapina kiiluen.

Eilen kotiuduttuani otin vihkon ja kynän ja rustasin pienen katkeran runon asian kunniaksi:


Täydellinen rakkaus on vain mielirairaus


Prinsessasatu on vain mielenhäiriö
Älkää siis siitä enää kärsikö!
Ei ole olemassa unelmien prinssiä
Ei onnen kukkuloille oikotietä tai hissiä
On käveltävä loputtomat kiviset portaat
Ylhäällä yksin olutpullon korkkaat
Katsot huipulta kyynistä maailmaa
Päättäen tehdä siitä jotakin parempaa
Keksit koneen, joka tuottaa pilviä
Oman elämäsi vakaita kulmakiviä
Lintujen siivet unen läpi kuulet
Ovat siis tyyntyneet myrskytuulet
Horisontista nousee kaunis aurinko
Alkaa pilvilinnasi olla valmis jo
Sen ympärille ei tule vallihautaa
Sehän pelottaa tulijat jo kaukaa
Unelmien prinssisi ei perille pääsis
Saattaisivat peruuntua prinsessahääsi
Alttari on jo valmiiksi koristeltu
Vaik ei vielä ole ketään kosiskeltu
Byrokratia koettaa unelmat tappaa
Ilmankos se sinua niin puistattaa
Kuulet lähestyvien kavioiden kopinat
Tulevat prinssit komeat allaan ratsut valkeat
Sen parhaan annat viedä itses auringon laskuun
Saa silmäsi onnen kyynelistä kastuun!

Ja kyllä! Unelmoin edelleen unelmien prinssistä ja lottovoitosta, mutta tiedän pystyväni elämään ilman kumpaakin.


 http://images6.fanpop.com/image/photos/35200000/White-Horse-horses-35203666-1920-1200.jpg

5 kommenttia:

  1. Hmm, mistä päättelit, että terveen paperit saa vastaamalla "ei" aivan kaikkiin kysymyksiin? Ettei vain ollut tuo "Unelmoitko löytäväsi unelmien puolison vielä jonain päivänä?" moniin psykologisiin testeihin kuuluva ns. sosiaalisesti suotavan vastaustyylin paljastava kysymys, eli kun tiesit kaikkiin kysymyksiin kuuluvan oikean vastauksen olevan "ei" niin ne olivatkin heittäneet väliin tällaisen kysymyksen johon "normaali" vastaus on kyllä ja nyt ne näkevät sieltä, että tämä on vain yrittänyt saada terveen paperit vastaamalla kaikkiin "ei", eikä siis ole vastannut rehellisesti, kuinka asiat on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin sen odotettavan "ei" vastauksen siitä, että lääkäri vastattuani sanoi kysymyslitanian jälkeen lauseen "Tää testi olis olut niin paljon helpompi vaan sivuuttaa, jos olisit vastannut kaikkeen ei ja saanut puhtaan linjan."
      Vaan muutama "kyllä" mulla siellä vastauksissa oli ja sepä asiaa mutkistikin.

      Poista
  2. Mää oon melkein valmis psykiatrian tohtori, mää voisin tehdä diagnoosin.

    VastaaPoista
  3. Runohan alkaa olla jo ihan kun mun suusta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä on ajatuksissa ja tyylissä vähän samankaltasuutta! :D

      Poista