Helmikuussa leikattu ranne paljasti muutamia pahanlaatuisia syöpäkasvaimia ja lopputuloksena todettiin niiden olevan imusolmukkeiden kautta levinneitä keuhkosyövän etäpesäkkeitä.
Lääkäri totesi sen olevan pitkällä, koska on ranteisiin asti levinnyt ja en saanut lypsettyä mitään ennustetta hänestä ulos.lopulta aloin veikkailla ja lääkäri kaikessa hiljaisuudessa totesi mun olevan oikeassa viiden vuoden kohdilla.
Viiden vuoden ennusteen kanssa aloin elään joka päivän kun viimeseni. Sitä on jatkunut nyt noin puolen vuoden ajan ja olen saanut huomata olevani tähän puoleen vuoteen elämässäni tyytyväisempi, kuin mihinkään muuhun, mitä muistan koskaan tehneeni.
Tietenkin ns "pelko perseessä" koko ajan siitä, kuinka sairaus etenee ja missä mennään, kun ei kukaan mistään mitään tuntunut tietävän, mutta silti kaikkeen kaiken sata prosenttisesti panostaen, jotta ehtii tehdä kaiken, mitä vielä haluaa.
Olen tajunnut, että mun olis pitänyt elää näin jo 20 vuotta, eikä alottaa vasta nyt. Ja itseasiassa alitajuntaisesti kai kirjoitan tätä tekstiä muistutukseksi itselleni muutamien vuosien päähän.
Tänään siis sain puhelun lääkäriltä, joka tutki asiaani ja hän oli kahden muun lääkärin ja patologin kanssa tutkinyt keuhkojeni negatiiviröntgen kuvia ja nyt siis näyttäisi siltä, että neljä suurinta kasvainta on mystisesti vain kadonnut jonnekin! Niitä vain ei enää ole. Hävinnyt. Mennyt pois.
Mihinkään hoitoihin siis en ole vielä mennyt, osittain siitä syystä, etteivät lääkärit vielä ole saaneet sanottua, millaisia hoitoja kannattaisi aloittaa, ja osittain siitä syystä, että ne hoidot pelottaa mua enemmän, kuin itse sairaus ja sen seuraamukset.
Lääkärin sanojen mukaan, jos hoidot olisi aloitettu, ei kroppani välttämättä olisi alkanut taistella itse syöpäsoluja vastaan!
Noin yksi miljardista, siis 1 : 1 000 000 000, ihmisestä maapallolla pystyy parantumaan syövästä täysin ilman hoitoja vain kehon omalla toiminnalla. Se on käsittämättömän pieni luku. Nyt mun kroppani on alkanut pyrkiin tähän lukuun sisälle! Toivottavasti se ei jätä projektiaan kesken.
Lääkäri mietti ja ihmetteli tätä tapausta ja kysyi multa, onko mun elämässä muuttunut joku asia radikaalisti nyt puolen vuoden sisään. Joku asia, mikä saattaisi muuttaa mun kehon kemiallisia tasapainoja. Ehdotti ja kyseli, olisinko mahdollisesti rakastunut.
vastasin myöntävästi. Vastasin olevani rakastunut työhöni. Lääkäri sanoi seruraavan lauseensa olevan mulle resepti, jota mun pitää ehdottomasti noudattaa. "Rakastu nyt äkkiä lisää! Hanki vaikka joku harrastus tai koiranpentu tai joitan!"
Niin kukahan tietää mitä tollanen lääkitys maksaa? Ja ennen kaikkee, saako siitä KELA korvauksia?
Eli "opetuksena" tässä tekstissä:
1. Älä ole tyhmä ja ala elää elämääsi vasta sitten, kun tiedät sen kohta olevan ohi. Elä elämääsi, kun tiedät sitä vielä olevan jäljellä!
2. Muista rakastaa, niin se saattaa oikeesti pidentää elämää!
Mäkin aion jatkaa tätä elämääni vielä pitkään ja samalla lailla, kuin tän puoli vuotta viimeisiä päiviäni!
Tän jatkoajan aion voittaa!
