Nyt voisi sanoa lääkityksen olevan kohdallaan. Kaikki pahimmat masennuskaudet ja ylitsepursuavat superihmis-vaiheet ovat toivottavasti historiaa. Lääkärin mukaan tasaista ihmistä musta ei tulla koskaan saamaan muulla, kuin lobotomialla persoonani vuoksi, mutta itkuja aiheuttavat ääripäät voidaan karsia pois. Kaksisuuntainen mielialahäiriö siis ollaan kukistettu.
Kaiken maailman testejä sitä joutukin ihminen täytteleen ja vastaileen, ennen kuin täysi mielentilatutkimus saatiin valmiiksi ja todettiin ainoa päässä oleva vikani. Noissa testeissä kyseltiin mitä erikoisimpia
kysymyksiä, kuten koenko seksuaalista vetoa abstrakteihin veistoksiin. Tovin mietittyäni sain kaikkiin tämän osa-alueisiin vastattua rehellisen "ei". Sitten tuli osa-alue odotukset, jossa odotti kaikkein vaikein kysymys.
"Unelmoitko löytäväsi unelmien puolison vielä jonain päivänä?" Ja ihan vain muistuttaakseni edelleen ollaksesi 'terve' piti vastata jokaiseen kysymykseen "ei". Kysymys siis ei ollut odotatko löytäväsi.. vaan unelmoitko. Tästähän voimme tehdä päätelmän, jonka mukaan unelmoiva ihminen ei ole terve.
Vastasin kyselyyn tuhahtaen jo tutuksi tulleen ein silmissä pieni kapina kiiluen.
Eilen kotiuduttuani otin vihkon ja kynän ja rustasin pienen katkeran runon asian kunniaksi:
Täydellinen rakkaus on vain mielirairaus
Prinsessasatu on vain mielenhäiriö
Älkää siis siitä enää kärsikö!
Ei ole olemassa unelmien prinssiä
Ei onnen kukkuloille oikotietä tai hissiä
On käveltävä loputtomat kiviset portaat
Ylhäällä yksin olutpullon korkkaat
Katsot huipulta kyynistä maailmaa
Päättäen tehdä siitä jotakin parempaa
Keksit koneen, joka tuottaa pilviä
Oman elämäsi vakaita kulmakiviä
Lintujen siivet unen läpi kuulet
Ovat siis tyyntyneet myrskytuulet
Horisontista nousee kaunis aurinko
Alkaa pilvilinnasi olla valmis jo
Sen ympärille ei tule vallihautaa
Sehän pelottaa tulijat jo kaukaa
Unelmien prinssisi ei perille pääsis
Saattaisivat peruuntua prinsessahääsi
Alttari on jo valmiiksi koristeltu
Vaik ei vielä ole ketään kosiskeltu
Byrokratia koettaa unelmat tappaa
Ilmankos se sinua niin puistattaa
Kuulet lähestyvien kavioiden kopinat
Sen parhaan annat viedä itses auringon laskuun
Saa silmäsi onnen kyynelistä kastuun!
Ja kyllä! Unelmoin edelleen unelmien prinssistä ja lottovoitosta, mutta tiedän pystyväni elämään ilman kumpaakin.
