Tajuatteko te pellet, jotka väitätte olevanne mun ystäviä tai läheisiä kavereita, että mä en oo ainoo yhteydenpitovelvollinen?
Jos te kiskasette jotain pikku hernettä nokkaanne siitä, etten mä oo pahimmalla masennusjaksollani jaksanu ja muistanu soittaa, niin koittakaapa ajatella, että ihmissuhteiden (oli ne sitten kaveri-, ystävä- tai parisuhteita) kuuluis toimia molempiin suuntiin. Ei niin, että vain toinen osapuoli on yhteydenpitovelvollinen. Varsinkin muutaman viikon paskan olon jälkeen kaipais sitä, että joku vaikka laittas vaan viestiä, että mites menee?
Joillekin oon jo pitkään koittanut soittaa ja sopia, millon ehdittäis nähdä vaikka vaan kahvikupillisen verran, mutta niin kovasti on aina kiirettä, ettei ehdi. Joka kerta kun soitan, on nää ihmiset töissä, tai jonkun muun kaverin kanssa liikenteessä. Fakta vaan on se, että helpommalla saa ajan Kangasalla kunnalliseen hammaslääkäriin, kun parille ihmiselle, joita tosissaan haluisin nähdä aina välillä. Ja jos joskus saadaan sovittua aikaa, niin jotain yllättäväähän siihen päälle tulee..
Muutama ihminen taas sitten lukeutuu puolestaan siihen ryhmään, jotka ei koskaan soita. Jälkikäteen sitten valitetaan mulle, kun soitan aina väärään aikaan. Millon toinen on töissä, tai jonkun muun seurassa. Yleensä nää ihmiset sanoo koittavansa järkätä aikaa, mutta varmasti sen puolisen vuotta saisin odotella, jos vaan jäisin oottaan, millon sitä aika heiltä löytyy.
Selasin tossa puhelimeni yhteystietoja läpi ja keksin vaan kolme kaveria, joille voisin soittaa. Toinen niistä lähti muutama tunti sitten mun luota takasin Porin suunnalle ja toinen todennäkösesti nukuttaa kahta pientä poikaansa. Kolmanteen ei tietenkään saa minkään näköstä yhteyttä..
Päädyin sit yksikseni sohvalle tuijotteleen kattoo ja miettiin, mitä vitun järkee tässä elämässä ylipäätään on.
Puhelimestani aloin katella viestejä ja puheluita. Ei sieltä löytynyt kun pari kolme nimee, joiden kanssa tulee pidettyä yhteyttä säännöllisesti ja näistäkin nimistä vaan yks on sellanen, joka ite oma-aloitteisesti laittaa viestiä tai soittaa.
Pitäkää tunkkinne, jos ei mun seura kelpaa enää.
On vaan vähän yksinäinen olo.
(Poikkespa pikkusen muuten tän blogin linjasta, mutta nyt oli vaan pakko avautua ja tää ei ois millään mahtunut FB statukseen...)
